Ilmastonmuutos ja energiajärjestelmät

Äärimmäiset sääilmiöt kuten myrskyt ja tulvat voivat aiheuttaa häiriöitä kriittisille energiajärjestelmille ympäri maailmaa. Tämä voi johtaa taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, infrastruktuurin ja omaisuuden vahingoittumiseen ja jopa kuolemantapauksiin. On mahdollista, että äärimmäisten sääilmiöiden määrä ja intensiteetti kasvaa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Todennäköisin skenaario on, että maailman valtiot alkavat investoimaan ilmastokestävään infrastruktuuriin. 

 

Taustaa

Energiajärjestelmät koostuvat energiantuotanto ja -jakeluverkostoista. Historiassa keskeisimmät näiden järjestelmien haasteet ovat liittyneet energiantuotantoon ja energian välittämiseen. Viime aikoina ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärimmäiset sääilmiöt, kuten kuivuus, myrskyt, hurrikaanit, tulvat ja äärimmäiset lämpötilat, ovat yleistyneet. Esimerkiksi myrskyt voivat aiheuttaa sähkökatkoja ja vaikuttaa tuulivoimantuotantoon ja kuivuus saattaa vaikeuttaa vesivoimantuotantoa. 

Ilmastonmuutoksen takia äärimmäiset sääilmiöt ovat yleisempiä ja aikaisempaa tuhoisampia. Esimerkiksi viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana pohjoisen Atlantin hurrikaanit ovat voimistuneet, ja Ruotsin kaupungeissa tehdyn tutkimuksen mukaan äärimmäinen sääilmiö voisi vähentää sähkön toimitusvarmuutta 16 % aiheuttaen sähkökatkoja ja merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Näiden kehityskulkujen takia on syntymässä globaali tarve selviytymiskykyisille ja tulevaisuudenkestäville energiajärjestelmille. 

Keskeiset toimijat: valtiot, kaupungit, sähköyhtiöt, alueelliset toimijat. 

Arviointi

Ajurit: ilmastonmuutos, äärimmäiset sääilmiöt, energiaturvallisuus, tarve kestäville mikroverkoille. 

Skenaario 1: Globaali ilmastokestävä infrastruktuuri

Arviomme mukaan todennäköisin skenaario on globaali tarve ilmastokestäville ratkaisuille. Äärimmäisten sääilmiöiden yleistyessä ympäri maailmaa kehittyneet valtiot suunnittelevat vihreitä ja ilmastokestäviä energiajärjestelmiä sekä kansainvälisiä varoitusjärjestelmiä. Kaupungit hyödyntävät mikroverkkoja taatakseen energian saatavuuden. Sekä kehittyvät että kehittyneet valtiot sisällyttävät äärimmäisten sääilmiöiden tuntemuksen opinto-ohjelmiin ja kouluttavat armeijaa pelastustehtäviin.

Kehityspolku skenaariolle 1: 

  • 2024: Kansainväliset ilmastokestävyysprojektit alkavat.
  • 2030: Kaupunkien mikroverkot ja ilmastokestävät energiajärjestelmät yleistyvät. Koulutusta on kehitetty äärimmäisten sääilmiöiden tuntemuksen lisäämiseksi.
  • 2033: Armeijoissa koulutus pelastus- ja avustustehtäviin yleistyy.
  • 2040: Ympäri maailmaa on tehty toimivat toimintasuunnitelmat kriisiä varten. 

Skenaario 2: Alueellinen ilmastokestävyyden jakautuminen

Toiseksi todennäköisin skenaario on ilmastokestävien ratkaisujen jakautuminen alueittain. Äärimmäiset sääilmiöt vaikuttavat joihinkin alueisiin, kuten rannikoihin, merkittävästi enemmän kuin toisiin, joten vain näiden alueiden ilmastokestävyyteen on tarpeellista varautua. Vähemmän alttiit alueet keskittyvät sen sijaan vihreän teknologian ja energiajärjestelmien kattavuuden kehittämiseen. 

Jotkin yritykset erikoistuvat ilmastokestävien ratkaisujen tuottamiseen äärimmäisille sääilmiöille alttiilla alueilla. Näillä alueilla toimii tuhojen lieventämiseen ja ilmiöihin sopeutumiseen erikoistuneita palveluita, joita ei käytetä kansallisella tasolla. Tämä johtaa paikallisesti tehokkaaseen, mutta kansallisesti koordinoimattomaan katastrofiapuun. Tässä skenaariossa haavoittuvat alueet ovat merkittävästi ilmastokestävämpiä kuin muut alueet.

Kehityspolku skenaariolle 2: 

  • 2024: Tuhoille alttiit alueet aloittavat projekteja ja kehittävät toimintasuunnitelmia katastrofiavun ja valmistautumisen järjestämiseksi.
  • 2030: Jotkin kaupungit luottavat mikroverkkoihin, toiset levittävät tietoisuutta energiantoimituksen ja -tuotannon kestävyydestä ja tarpeista.
  • 2040: Rannikkokaupungit ja muut haavoittuvat alueet ovat hyvin varautuneita äärimmäisten sääilmiöiden varalta, muut alueet eivät.

Lisää tietoa

EK_ilmiöt-sivu_banneri