Kun paradigmat kaatuvat

Koronaviruksen aiheuttamasta ja pitkään venyvästä tilanteesta on jo nyt tullut sukupolvikokemus. Lähes koko ihmiskunta on luopunut jokseenkin vapaaehtoisesti lukuisista vapauksista ja tottumuksista, joihin kajoaminen ei olisi vapaissa demokratioissa ollut kuviteltavissa muutamaa kuukautta aiemmin. Perheet peruivat lomamatkansa, yrityksissä työntekijät opettelivat tapaamaan toisensa ja asiakkaansa sähköisesti, koulunkäynti siirrettiin verkkoon. Uudeltamaalta ei päässyt ulos eikä sinne sisään. Kavereita moikattiin kuppiloiden sijaan verkossa viinilasin tai teemukin kanssa - sellaisiakin, joihin ei ollut kontaktia vuosikausiin.

Suuret murrokset toteutuvat kriisien kautta

Teollistuminen sai vauhtia vasta, kun kansakuntamme oli köysissä sotakorvausten kanssa. Tästä selvittiin kuitenkin selkä suorana, ja velvollisuuksien täyttämisen lisäksi maatalousvaltainen maamme loi uudenaikaisen ja kilpailukykyisen teollisuuden kohottamaan elintasoamme. Vuosikymmeniä myöhemmin Neuvostoliiton katoaminen vientimarkkinoiltamme sai aikaan laman lisäksi viennin ja elinkeinorakenteen monimuotoistumisen ja modernisoitumisen.

On runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka positiivinen kehitys ottaa isoja harppauksia vasta kriisien kautta. Tästä herääkin kysymys, että olisiko näitä muutoksia voinut tehdä jo aikaisemmin, ennakoiden. Vaatiko veturien ja sähkömoottorien valmistaminen alleen verisen sodan? Tai uusille markkinoille uskaltautuminen viennin ja kansantalouden luhistumisen? Ja oliko maailmanlaajuisen kulkutaudin puhkeaminen tarpeen, jotta kahden tunnin tapaaminen asiakkaan kanssa voitiin hoitaa videopuhelun kautta ilman kolmen päivän matkaa maailman ääriin, vaikka samat videovehkeet ovat olleet arkista arkea jo vuosien ajan?

Työkalut ja teknologiat muutokseen olivat olemassa, mutta muutimme toimintaamme vasta, kun isku oli osunut naamaan. Kuka olisi vielä 2020 helmikuussa voinut väittää, että maiden tai maakuntien rajojen sulkeminen tai koulujen siirtyminen verkkoon olisi ollut mahdollista? Silti kaikki tuo päätettiin ja toteutettiin vain muutamaa viikkoa myöhemmin. Johtajuutta ja nopeutta se päättäjiltä toki vaati, mutta myös sitä, että päällemme hyökyvä uusi vaara sai meidät kaikki pelkäämään oman terveytemme ja henkemme puolesta.

Kun mietimme tulevaisuutta, iso kysymys on, voiko mitään suurta muutosta saada aikaan ilman ulkopuolisen uhkan toteutumista. Entä jos seuraava kriisi onkin liian suuri kestettäväksi, kykenisimmekö ennakoimaan ja estämään hurjimpia vaikutuksia? Vai odotammeko iskun taas osuvan leukaan ennen kuin teemme mitään?

Tällainen iso kriisi on globaali ilmastonmuutos, joka on jo kaikkien nähtävillä. Kaikista vaikutuksista ei ole yhtenäistä kirkasta kuvaa, mutta sumeakin sellainen kertoo, että kovin kaunista jälkeä se ei tee. Erilaisten tautien lisääntyminen, uudet vitsaukset luonnossamme, rajujen sääilmiöiden yleistyminen, jne. tapahtuvat jo nyt. Isoja muutoksia emme ole ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vielä tehneet, vaikka hyviä ratkaisuja löytyy 'nykymenon' ja 'kaiken kieltämisen' väliltä rutkasti.

Jokainen käyttöönotettu hyvä ratkaisu on pisara puhtaampaa vettä ja henkäys puhtaampaa ilmaa.

Vielä liian suuri joukko valitsee 'tutun ja turvallisen', vaikka kyseessä olisi koko ihmiskunnan kannalta huonompi valinta. On kuin puhuttaisiin oikeudesta olla käyttämättä patalappuja. Onneksi kuitenkin on jo edelläkävijöitä sekä kansalaisten, yritysten että kokonaisten kansojen joukossa.

Positiivinen esimerkki löytyy energiantuotannosta

Maailma sähköistyy ja vaurastuu entisestään, joten sähkönkulutus kasvaa monta muuta alaa nopeammin. Siksi on erittäin tärkeää, että tuotamme sähkön kestävästi. Hyvä uutinen on, että jo useamman vuoden ajan uusiutuvan energian investoinnit ovat olleet ylivoimaisesti suurin osa uuden tuotantokapasiteetin lisäyksestä. Tähän suurin syy on se, että aurinko- ja tuulivoima ovat halvin tapa tehdä sähköä. Vielä vuosikymmen sitten tämä tuntui utopialta, mutta useiden valtioiden tuki uusiutuville energiamuodoille sai aikaan suuruuden hyödyt, kilpailun lisääntymisen ja riskien pienenemisen. Nämä taas johtivat hintojen rajuun putoamiseen.

Kesällä 2020 Iso-Britannia luopui hiilivoiman käytöstä ensimmäisen kerran teollisen aikakauden alun jälkeen.

Tänä vuonna kymmeninä päivinä koko Eurooppa tuotti yli puolet sähköstään uusiutuvilla, ja hiilidioksidin ominaistuotto sähköntuotannossa putosi toistakymmentä prosenttia vuoden takaisesta.

Täysin hiilineutraali sähköntuotanto on mahdollinen nykyteknologioiden avulla. Kun vanha kapasiteetti poistuu käytöstä ja se korvataan uusilla paremmilla vaihtoehdoilla, voidaan sähköntuotanto saada hiilineutraaliksi. Energiasektori tuottaa yli 40% maailman hiilidioksidipäästöistä, liikenne ja teollisuus suurin piirtein saman verran. Kun sähköistyminen lisääntyy, ja sähkö tuotetaan puhtaasti, hiilidioksidipäästöistä saadaan ainakin 80%:ia pienennettyä selvästi.

Vaikuta valinnoillasi

Kuluttajat voivat vaihtaa sähkösopimuksensa täysin uusiutuvaan energiaan, polttomoottoriautosta sähköautoon - tai vaikka hybridiin, joka on myös hyvä askel kohti samaa lopputulosta - ja tehdä monia muita arjen konkreettisia valintoja kohti parempaa. Meidän ei tarvitse odottaa kenenkään muun tekevän sitä ensin, valinta on mahdollinen tässä ja nyt. Yritykset voivat tehdä samanlaisia valintoja, ja kansakunnat myös. Näiden vaikutukset ovat suurempia kuin yksittäisen kuluttajan, mutta kuluttajat myös valitsevat yritykset, joilta tuotteensa ja palvelunsa ostavat - muutaman vuoden välein myös poliitikkonsa, joille päätöksenteko tulevaisuudestamme luotetaan. Jokaisella yksittäisellä päätöksellä on merkitystä, jotta kehitys parempaan on nopeampaa.

Valta on siis meillä itsellämme. Emme voi tehdä enempää kuin omat valintamme, mutta emme myöskään vähempää.