Liike on lääke

Ihminen on luotu liikkumaan. Läpi ihmiskunnan historian on liikkuminen turvannut lajimme selviytymisen. Varhaisten ihmisten liikkuminen rakentui pitkälti kävelemisen, juoksemisen, keräilyn ja esimerkiksi heittämisen varaan. Näillä toiminnoilla turvattiin paitsi eloonjääminen, myös suvun jatkuminen. Evoluution tehtävänä on auttaa meitä sopeutumaan ympäröiviin olosuhteisiin, joten myös tapa liikkua on muuttunut ajan saatossa vastaamaan arjen vaatimuksia. Mielenkiintoinen kysymys onkin, millaisia vaatimuksia tämänhetkinen arki meille asettaa ja kuinka meidän tulisi näissä olosuhteissa liikkua nyt ja tulevaisuudessa?

Fyysinen aktiivisuus on laskussa – henkinen kuorma kasvussa

Nykyihmisellä ei ole selviytymisen kannalta luontaista pakko liikkua. Siinä missä aiemmin saatoimme käyttää useita tunteja päivässä ravinnon hankintaan, kulkeutuu se tänä päivänä tarvittaessa kotiovelle asti yhdellä napin painalluksella. Samanaikaisesti voidaan todeta, että vaikka yleinen fyysinen kuormitus on arjessa vähentynyt, on koettu henkinen kuorma luultavasti korkeampi kuin koskaan aikaisemmin.

Minkälaiset sitten ovat suomalaisten liikkumistottumukset? FinTerveys 2017 – tutkimuksen mukaan vain 39% suomalaisista yli 18-vuotiaista miehistä ja 34% suomalaisista naisista liikkui valtakunnallisen terveysliikuntasuosituksen mukaan. Hälyttävää on, että tutkimuksen mukaan 26% miehistä ja 30% naisista ei harrasta vapaa-ajallaan lainkaan liikuntaa.

Teollistumisen sekä teknologian kehityksen myötä työn fyysinen kuormittavuus on vähentynyt, eikä viime aikoina yleistynyt etätyökäytäntö ole ainakaan lisännyt aktiivisuutta työpäiviin. Nykyaikaa leimaa suorituskeskeisyys: Työtehtävät voivat seurata kotiin ja koemme enenevissä määrin itsemme henkisesti kuormittuneiksi työssä ja vapaa-ajalla.

Fyysinen inaktiivisuus on lisääntynyt yhteiskunnassamme, eikä tulevaisuudessa luontaisen arkiliikunnan määrä tule mitä luultavimmin lisääntymään. Toisaalta olemme yhä tietoisempia liikunnan monimuotoisista terveysvaikutuksista ja satsaamme ohjattuun harrastustoimintaan. Samalla sijoitamme myös aiempaa suurempia rahasummia liikuntaharrastuksiin sekä erilaisiin hyvinvointia edistäviin palveluihin.

Liikkumattomuus heikentää elämänlaatua ja tulee kalliiksi

THL:n mukaan tuki- ja liikuntaelinsairaudet (tule-sairaudet) ovat suomalaisten yleisin syy lääkärissä käyntiin ja sairauspoissaoloihin. Lisäksi ne ovat mielenterveysongelmien jälkeen toiseksi yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Yli miljoonalla suomalaisella on jokin tuki- ja liikuntaelinsairaus, joka vaikuttaa heikentävästi toimintakykyyn. Tavallista on, että tule-sairauksista kärsivällä on myös muita sairauksia sekä elämänlaatua heikentäviä kipuja, jotka osaltaan aiheuttavat usein myös masennusta.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tuki- ja liikuntaelinsairaudet tulevat meille kalliiksi kohonneiden sairaanhoitokulujen, työpoissaolojen sekä työkyvyttömyyden vuoksi. Elintavoilla sekä kehon yksipuolisella kuormituksella on usein suuri merkitys tule-sairauksien syntymiseen, joten sairauksien riskitekijöiden vähentäminen ja oikeanlainen liikunta ovat keskeisiä tapoja ennaltaehkäistä ja hoitaa tuki- ja liikuntaelinvaivoja.

Liikunnan moninaiset terveyshyödyt

Liikunnan terveysvaikutukset ovat yksilötasolla merkittäviä. Liikunnan hyödyt fyysisen toimintakyvyn kannalta on hyvin tunnettuja, mutta emme välttämättä tule ajatelleeksi, miten kokonaisvaltaisesti liikkuminen vaikuttaa hyvinvointiimme. Kehon ja mielen välillä on vahva yhteys. Kehomme imee itseensä tunnetiloja ja erilaiset tunteet sekä ulkopuoliset kuormitustekijät, kuten stressi voivat näkyä ja tuntua kehossa esimerkiksi jännityksinä, kiristyksenä tai kolotuksena.

Tieteelliseen näyttöön perustuva suomalaisen terveydenhuollon käyttöön räätälöity Käypä Hoito -suositus korostaa säännöllisen liikunnan myönteistä merkitystä mielenterveyden kannalta – etenkin lievien masennus- ja ahdistuneisuusoireiden hoidossa. Fyysinen aktiivisuus lievittää stressiä vähentämällä kortisoli-stressihormonin eritystä sekä vie ajatuksia pois ikävistä asioista.

Liikkumisella on myös yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn: liikunta vaikuttaa aivojen terveyteen samalla tavalla kuin koko muun kehon terveyteen ja toimintakykyyn. Fyysinen aktiivisuus lisää mm. aivojen verenkiertoa sekä välittäjäaineiden ja aivoperäisen hermokasvutekijän määrää. Liikunta on yhteydessä oppimiseen, sillä se lisää aktiivisuutta aivoissa alueilla, joissa muisti ja toiminnanohjaus tapahtuvat. Liikunnalla on myös sosiaalinen puoli: liikkuminen ryhmässä kehittää vuorovaikutustaitoja, yhteenkuuluvuudentunnetta ja lisää motivaatiota liikkumiseen.

Löydä itsellesi oikea liikkumisen muoto

Keskeistä liikunnan harrastamisessa on löytää juuri itselle sopiva ja mielekäs tapa liikkua. Mieleinen liikuntaharrastus tuo iloa ja lisää sisäisen motivaation kokemusta. Kun liikkuminen koetaan palkitsevana, se lisää itsessään myös liikunnan säännöllisyyttä. On selvää, ettei kaikki liikuntamuodot sovi kaikille – osa nauttii ryhmämuotoisesta harjoittelusta, kun taas toiset liikkuvat mieluiten itsekseen. Erilaiset mielenkiinnon kohteet sekä yksilöllinen kuntotaso ja toimintakyky voivat vaikuttavat liikuntamuodon valintaan.
On kuitenkin tärkeää huomioida, ettei liikunta olisi liian yksipuolista, vaan viikoittaisessa liikkumisessa korostuisi terveyskunnon eri osa-alueet sekä liikunnan monipuolisuus.

UKK-instituutin terveysliikuntasuosituksen mukaan aikuisen työikäisen ihmisen viikoittaisen aktiivisuuden tulisi sisältää hengitys- ja verenkiertoelimistöä kuormittavaa kestävyysliikuntaa, lihaskuntoa ja liikehallintaa edistävää harjoittelua sekä kevyttä liikuskelua arkiliikunnan muodossa. Terveysliikuntasuosituksessa huomioidaan myös riittävä palauttava uni sekä paikallaanolon tauotus.

Liikunnan monipuolisuuden ja mielekkyyden lisäksi tulisi tarkastella lähemmin yksilön arkea ja kokonaiskuormitusta. Olennaista liikkumistottumuksia miettiessä olisi kartoittaa esimerkiksi työn ja vapaa-ajan tasapaino, henkiset voimavarat sekä palautuminen. Mikäli esimerkiksi työ on fyysisesti kuormittavaa ja sisältää paljon jalkojen päällä oloa ja työvuoron aikana kävellen kertyy kymmeniä tuhansia askelia, ei liikunnan monipuolisuuden tai työn ja vapaa-ajan tasapainon kannalta ole välttämättä oleellisinta lähteä reippaalle pitkälle kävelylenkille työpäivän jälkeen. Toisaalta istumatyötä tekevälle hyvä täydentävä liikkumismuoto voisi koostua puolestaan aktiivisemmasta harjoittelusta sekä esimerkiksi ylävartalon liikkuvuutta lisäävistä harjoitteista.

Asteittainen kuormituksen kasvattaminen on hyvä huomioida uuden liikkumismuodon aloittamisessa. Yhtäkkinen, liiallinen kuormitus voi lopulta johtaa mielenkiinnon lopahtamiseen ja pahimmassa tapauksessa loukkaantumiseen.

Moniammatilliset palvelut hyvinvoinnin edistäjänä

Tulevaisuudessa entistä tärkeämpään rooliin nousee moniammatillisen osaamisen hyödyntäminen liikkumisen saralla. Edistääksemme liikkumista ja kansanterveyttä yhteiskunnallisella tasolla tarvitsemme terveysalan ammattilaisten monipuolista ja kokonaisvaltaista yhteistyötä. Aktiivisen vuoropuhelun avulla esimerkiksi lääkärit, fysioterapeutit tai liikuntaneuvojat voivat auttaa ihmisiä löytämään omaan terveydentilaan ja arkeen sopivia liikunnan muotoja. Uuden liikuntamuodon, tai ylipäätään liikunnan aloittamisessa voi ja kannattaa hyödyntää liikunta- ja terveysalan ammattilaisia, jotka osaavat ohjata asteittain ja turvallisesti esimerkiksi uuden harrastuksen pariin.

Ihminen on alun perin luotu liikkumaan. Usein kuulee sanottavan, että ”liike on lääke” – miksi emme siis huoltaisi itseämme joka päivä?