IT-konsultointi kehittyvän digitaalisen maailman ilmiönä

IT-konsultointi ja digitaalisuus ovat sikäli erottamattomia, että kumpaakaan tuskin olisi olemassa ilman toista. On vaadittu lukuisien tietotekniikka-alan ammattilaisten työpanosta, jotta on saavutettu nykyisenkaltainen digitaalinen yhteiskunta. Toisaalta tämän digitaalisen yhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvitaan ammattitaitoista työvoimaa vetämään läpi digitalisointihankkeita, kehittämään digitaalisia palveluita ja luomaan uusia toimintamalleja ja työkaluja yrityksille.
Mutta voiko digitalisaatio saavuttaa pisteen, jossa se on ikään kuin valmis? Kun kaikki on digitalisoitu, tarvitaanko enää IT-konsultteja kehittämään uutta, vai ylläpitääkö järjestelmä itse itseään? Onko jokainen ihminen tulevaisuudessa niin tietotekniikkaan kiinnikasvanut, että IT-konsulttien ammattitaitoa ei enää tarvita? Aika näyttää, tuleeko IT-konsulteista katoava ammattikunta. Tämä teksti tarkastelee IT-konsultointia muutaman digitaalisen maailman teorian kautta ja väläyttelee alan mahdollisia tulevaisuuden näkymiä.

IT-konsultointi ja tiedolla ansaitseminen

Tiedon tuottaminen on kallista mutta jo tuotetun tiedon uudelleenkäyttäminen halpaa. IT-konsultin työ on tuottaa tietoa, eli esimerkiksi johonkin tarpeeseen vastaava tietojärjestelmä tai sovellus. Kun tämä tehdään ensimmäistä kertaa, vie se huomattavan määrän aikaa ja resursseja. Kustomoidulla koodilla toteutettu järjestelmäkehitysprojekti vaatimusmäärittelystä testaukseen voi viedä vuoden tai useammankin. Usein yrityksillä on kuitenkin samankaltaisia tarpeita, ja konsulttifirma voisi todennäköisesti hyödyntää kerran kirjoitettua koodia varsin jouhevasti tulevissa, samankaltaisissa kehitystöissä. Tällainen koodin uusiokäyttö kuitenkin estetään tehokkaasti sopimuksilla, joissa asiakkaalle luvataan yksinoikeus heille kirjoitettuun ohjelmakoodiin. Niinpä konsultti joutuu jokaisen asiakkaan kanssa käymään läpi koko prosessin alusta loppuun asti, kirjoittamaan jokaisen rivin koodia uudestaan, korkeintaan hieman aiemmista virheistään oppineena, ja veloittaa jokaiselta asiakkaalta saman hinnan kuin siltä ensimmäiseltäkin.

Voisi ajatella olevan kaikkien kannalta järkevämpää, että pyörää ei tarvitsisi keksiä uudelleen joka kerta. Jos samankaltaiset ohjelman osat uusiokäytettäisiin, voisi konsultti jokaisessa projektissa keskittyä niihin tekijöihin, mitkä erottavat kyseisen asiakkaan muista ja ovat juuri tälle yritykselle tärkeitä. Projektien kesto lyhenisi, niihin vaadittaisiin vähemmän resursseja ja hintalappu asiakkaalle olisi pienempi. Jostain syystä asiakasyritykset kuitenkin haluavat varjella ”ainutlaatuista” kehitystyötään kilpailijoilta, vaikka lopputuloksena näin meneteltynä olisi kaksi käytännössä identtistä järjestelmää vain kalliimmalla hinnalla.

Konfiguroitavat valmisjärjestelmät, kuten HubSpot, vastaavat jollain tasolla tähän ongelmaan. Konfiguroimallakin saa aikaiseksi persoonallisia järjestelmiä, mutta rakennuspalikat ovat jokaiselle samat. Ehkäpä tulevaisuudessa nähdäänkin IT-konsultoinnin muuttuvan entistä enemmän kohti valmiiden järjestelmätemplatejen rakentamista, myymistä ja räätälöimistä sen sijaan, että tuotetaan uniikkeja järjestelmäkokonaisuuksia tyhjästä.

IT-konsultointi jakamistalouden muotona

IT-konsultoinnissa on itseasiassa kyse jakamistaloudesta. Konsultti on arvokas resurssi, jota kuitenkin tarvitaan vain harvoin tai lyhyen aikaa. Niinpä sen sijaan, että jokainen yritys palkkaisi itselleen oman IT-ammattilaisen, lukuisat asiakasyritykset voivat hyödyntää samaa konsulttiresurssia konsulttifirman välityksellä.

Seuraavaksi herää kysymys siitä, tarvitaanko konsulttifirmaa välikädeksi, vai voisivatko IT-konsultit olla ns. vapaita agentteja, freelancereita, joita asiakasyritykset vuokraisivat käyttöönsä jonkin kevyemmän järjestelmän kautta. Tällaisia alustoja on jo esimerkiksi hoitoalan töiden ja erilaisten sijaisuuksien välittämiseen. Freelancer-konsultti saisi vapaammin määrätä omista työtehtävistään ja hinnoittelustaan, ja asiakasyritysten ei tarvitsisi maksaa konsulttifirman välillisiä kustannuksia osana projektilaskutusta. Toisaalta konsultilta puuttuisi työnantajan tuoma turva ja varma toimeentulo ja asiakasyrityksen tulisi luottaa yksityishenkilön työn laatuun ja tehokkuuteen.

Ehkäpä tulevaisuudessa konsulttiyritykset siirtyvät enemmän kohti jakamistaloutta esimerkiksi niin, että konsultit ovat kirjoilla tietyn yrityksen resursseina ja yritys takaa heidän ammattitaitonsa ja huolehtii työterveyshuollon kaltaisista eduista, mutta pitkien myyntiprosessien sijaan asiakasyritykset valitsevat työntekijät online-esittelyjen, ansioluetteloiden ja muiden antaman pisteytyksen perusteella. Menestyneimmät konsultit saavat eniten keikkoja ja parhaan toimeentulon, mutta kenenkään ei tarvitse jäädä aivan tyhjän päälle.

IT-konsultoinnin “pitkä häntä”

Pitkällä hännällä (long tail) liiketoiminnassa viitataan yleensä tuotevalikoiman monipuoliseen, mutta vähän kappaleita myyvään osuuteen. IT-konsultoinnissa pitkän hännän muodostavat ne lukuisat pienet asiakkaat, joille tehdään yksittäisiä, vähän kassavirtaa tuovia projekteja. Konsulttifirman liikevaihdosta suurin osa tulee muutamalta isolta asiakkaalta, kun taas pienten asiakasyritysten massa tuottaa vain hiukan rahallista lisäarvoa. Kun jokaisen asiakkuuden ylläpito vaatii kuitenkin aktiivista yhteydenpitoa, resursseja projekteihin, sopimuksia, laskutusta ja muuta hallinnollista työtä, herää kysymys siitä, kuinka kannattavaa näitä pieniä asiakkuuksia on säilyttää, ottaa vastaan tai jopa varta vasten haalia.

Mikäli huomioidaan pelkkä taloudellinen vaikutus, olisi todennäköisesti kannattavaa lyhentää häntää. Keskittämällä pienten asiakkuuksien hallinnointiin kuluvat resurssit tuottavampiin asiakkaisiin, saataisiin luultavasti menetetyt tulot katettua helpostikin. Koska pienistä asiakkaista kuitenkin on muutakin kuin taloudellista hyötyä, ei homma ole aivan niin yksinkertaista. Marginaaliasiakkailla saattaa olla ainutlaatuisia projekteja, joita voi käyttää myöhemmin referensseinä. Pienet asiakkaat eivät ole samalla tavalla riippuvaisia kvartaaleista ja kauan sitten lukkoon lyödyistä budjeteista ja aikatauluista kuin suuret yritykset, joten näiden kanssa työskentely on usein joustavaa ja projekteja voidaan aikatauluttaa niihin väleihin, jotka muuten olisivat hiljaisempia. Pienillä asiakkailla voi olla kontakteja toisiin yrityksiin ja pienet asiakkaat voivat myöhemmin kasvaa isoiksi.

Mikäli konsulttifirmat kuitenkin ajattelevat ennen kaikkea talouttaan, voi hyvinkin käydä niin, että pienet yritykset jäävät tulevaisuudessa nuolemaan näppejään ilman konsulttia. Aiemmin esitetty jakamistalouteen pohjautuva IT-konsulttien välityspalvelu voisikin vastata erityisesti pienten asiakasyritysten resurssitarpeisiin. Freelancer-konsultit voisivat ketterästi hyppiä yrityksestä toiseen projektien perässä vaikkapa viikoksi kerrallaan. Ehkäpä pienet yritykset voisivat myös tehdä aivan uudenlaista yhteistyötä, jos tiettyyn osa-alueeseen erikoistunut konsultti esimerkiksi ottaisi konsultoitavakseen useamman saman alan firman.

IT-konsultoinnin tulevaisuus

Ylläolevien kehityskulkujen toteutuessa näemme IT-konsultoinnin kehittyvän kolmella tavalla:

1) Suuret konsulttifirmat tekevät entistä enemmän yhteistyötä vain suurten asiakasyritysten kanssa. Konsulttifirma tulee toimimaan ikään kuin ulkoistettuna tietohallintona muutamalle yritykselle.

2) Yhä useampi IT-ammattilainen irtautuu ”vapaaksi agentiksi” tarjoamaan ammattitaitoaan verkossa toimivien konsulttivälityspalveluiden kautta. Etenkin pienet yritykset hyödyntävät näiden freelancer-konsulttien palveluita.

3) Konfiguroitavien valmisjärjestelmien kehittyessä yhä helppokäyttöisemmiksi ja tietotekniikkaosaamisen lisääntyessä monet firmat siirtyvät käyttämään valmiita järjestelmätemplateja, jotka on helppo ja nopea ottaa käyttöön. IT-konsultin rooli on rakentaa näitä templateja ja/tai räätälöidä niitä asiakkaan tarpeisiin sopiviksi.