Puretaan kirous

Henna Merensola
20.10.2025

Kuvittele, että synnyt tähän maailmaan tyhjin käsin ja avoimin aistein. Et vielä tiedä kuka olet, mitä mikään merkitsee, tai missä loppuu sinä ja alkaa maailma. Olet vain läsnä. Kaikki mitä koet, on välitöntä ja puhdasta – valo, ääni, kosketus, lämpö. Elämä virtaa kauttasi ilman selityksiä.

Pikkuhiljaa alat tunnistaa kasvoja, ääniä, makuja ja tuoksuja. Katseesi viipyy uusissa
ilmiöissä ja kasvoillesi piirtyvät uteliaisuus, ihmetys ja ilo. Vielä et tunne sanoja, mutta olet syvästi yhteydessä kaikkeen ympärilläsi.

Kuvittele, että voisit edelleen katsoa maailmaa näin. Astuisit ulos luontoon, näkisit edessäsi olennon, joka kasvaa maasta ja kurottaa taivaaseen, levittää oksansa ja tarjoaa varjoa. Kosketat sen rungon pintaa, tunnet karheuden ja hengität sen tuoksua. Et kutsu sitä puuksi. Et tarvitse sanoja. On vain tämä hetki. Tämä ihme. Tämä yhteys.

Mutta sitten palaat tähän elämään, jossa katseesi liukuu metsän halki: puu, puu, puu. Kaikki samanlaisia, siististi lokeroituina mielesi kategoriaan “puut”. Ilmiö, jota kutsun kiroukseksi. Kiroamme maailman huomaamattamme, kun nimeämme, luokittelemme ja siten kavennamme sen sanoiksi. Teemme sen kaikelle – myös toisille ihmisille.

Kassalla seisoo “myyjä”. Toimistossa “aulahenkilö”. Kotona “puoliso”.
Entä jos näkisit hetken lokeron takana olevan ihmisen – tuntevan, haavoittuvan, toiveikkaan olennon, joka on yhtä monisävyinen kuin sinä itse?

Kieli ja ajattelu ovat lahjoja, jotka auttavat meitä selviytymään ja luomaan merkitystä. Mutta niiden sivutuotteena olemme menettäneet osan kyvystämme ihmetellä. Olemme kadottaneet suoran yhteyden siihen elävään, hengittävään maailmaan, jossa jokainen olento, ääni ja liike on oma tarinansa.

Ja me teemme sen myös itsellemme. Kutsumme itseämme “ujoksi”, “rohkeaksi”, “vaikeaksi”, “kiltiksi”. Suljemme itsemme rooleihin ja tarinoihin, jotka rajoittavat meitä näkemästä, keitä todella voisimme olla.

Kirous voidaan purkaa. Se tapahtuu, kun alamme nähdä ihmiset – ja itsemme – uudelleen. Kun uskallamme päästää irti määritelmistä ja antaa uteliaisuuden johdattaa. Kun annamme ihmetyksen, kunnioituksen ja lempeyden palauttaa yhteyden kaikkeen elävään.

Silloin maailma herää uudelleen eloon. Silloin näemme toiset sellaisina kuin he todella ovat: kokonaisina, haavoittuvina, ihmeellisinä.

Kirous on poissa.

Kirjoittaja

Henna Merensola on yhteydenluoja, insproiva valmentaja ja sertifioitu fasilitoija, sekä aidon yhteyden ja henkilökohtaisen kasvun intohimoinen puolestapuhuja.
Yhteysvoimala Oy:n perustajana ja valmentajana hän kouluttaa itsetuntemus-, itsenjohtamis- ja vuorovaikutustaitoja. Yhteysvoimalan tavoitteena on auttaa  rakentamaan työyhteisöjä, joissa vuorovaikutus sujuu, kitkat vähenevät ja potentiaali vapautuu koko organisaation hyväksi.