Rakkauskirje katastrofeilleni: Et ole epäonnistunut ennen kuin luovutat.

18.2.2026
Inka Vuorinen

Vien sinut vuoteen 2009, olin silloin 19-vuotias. Minulla oli itseluottamusta ja innostusta kuin ihmisellä, joka ei ollut koskaan oikeasti epäonnistunut missään, liikeidea joka kumpusi suoraan sydämestä, eikä juuri lainkaan liiketoimintaosaamista. Pikakelataan reilu vuosi eteenpäin: olen asunnoton, 20 000 euroa velkaa ja mietin kylmässä tuotantohallissa, missä kohtaa kaikki meni niin pieleen?

Tekisin kaiken täysin samalla tavalla uudestaan.

Tiedän, kuulostaa ihan päättömältä, mutta uskon vahvasti, että epäonnistuminen,  etenkin kunnon nöyryyttävä, "mitä h*lvettiä oikein tapahtui?" -tason epäonnistuminen, on yksi arvokkaimmista asioista, mitä ihmiselle voi tapahtua. Tiede on kanssani samaa mieltä.

Miksi aivosi rakastavat epäonnistumista (vaikka sinä et)

Epäonnistuminen kirjaimellisesti virittää aivosi oppimaan paremmin. Educational Psychology Review -lehdessä julkaistu tutkimus havaitsi, että virheiden tekeminen aktivoi hermoratoja, jotka tekevät aivoista vastaanottavaisemmat uudelle tiedolle. Kun asiat menevät pieleen, aivosi menevät ikään kuin hälytystilaan: Kiinnitä huomiota. Muista tämä. Älä tee tätä uudelleen. (1)

Vertaa sitä onnistumiseen. Kun teet jotain oikein, tunnet hetken hyvää oloa ja sitten jatkat eteenpäin ilman sen suurempaa pohdintaa. Epäonnistuminen pakottaa pysähtymään, analysoimaan ja etsimään vastauksia. Mokaamisesta aiheutuva ylimääräinen kognitiivinen työ ja ponnistelu, johtaa myös Bob Lenzin mukaan parempaan muistamiseen, syvempään ymmärrykseen ja henkiseen kasvuun. (2)

Myös Stanfordin psykologi Carol Dweckin on jo vuosikymmeniä tutkinut epäonnistumista kasvun lähteenä. Hänen mukaansa ihmiset jotka näkevät epäonnistumisen palautteena, sen sijaan että pitäisivät sitä tuomiona omasta arvostaan, eivät pelkästään voi paremmin vaan myös suoriutuvat paremmin. Dweckin toteuttamien EEG-tutkimusten mukaan tällaisten ihmisten aivot aktivoituvat huomattavasti enemmän virheiden käsittelyn aikana, koska he ovat aidosti kiinnostuneita selvittämään, mikä meni vikaan. Jyrkän ja mustavalkoisen asenteen omaavat ihmiset taas sulkevat ikkunan epäonnistumisen jälkeen, sulkien samalla oven oppimiselta.(3)

Toisin sanoen: epäonnistuminen ja siitä uteliaana pysyminen, on yksi tuottavimmista asioista mitä voit tehdä!

Minun katastrofikoulutukseni

Ensimmäinen yritykseni kaatui, päädyin asunnottomaksi ja velkaannuin. Se oli raskasta. Se oli nöyrtymismatka, jota yksikään kurssi, kirja tai keynote ei olisi pystynyt opettamaan. Ja olen siitä matkasta äärettömän kiitollinen.

Kokemus opetti minulle asioita sitkeydestä, kekseliäisyydestä ja omasta luonteestani, joita en yksinkertaisesti olisi voinut oppia muulla tavalla. On vaikea selvittää, mistä sinut on tehty, kun asiat sujuvat hyvin. Selvität sen, kun nukut kylmässä teollisuushallissa ja mietit, miten tästä kiivetään takaisin ylös.

Onneksi meillä on Suomessa toimeentulotuki ja sain useamman työhakemuksen jälkeen töitä. Ensimmäisen yritykseni jälkeen en syöksynyt suoraan takaisin yrittäjyyteen, mutta tiesin tekeväni sen jossain vaiheessa. Tein palkkatöiden ohella erilaisia sivubisneksiä,  koristelin kenkiä, vuokrasin SUP-lautoja ja myin leivonnaisia. Jokainen näistä oli oma pieni kokeilu, oma pieni opetus. Osa toimi. Osa ei. Kaikki opettivat jotain.

Uusi yritys

Nyt olen jälleen yrittäjä, itse asiassa kahdessa yrityksessä. Jos ollaan rehellisiä: se ei ole ollut helppoa. Positiivinen kassavirta? Ei vielä. Asiakkaita ovista ja ikkunoista? Ei missään nimessä.

Mutta se mikä on erilaista tällä kertaa: tiedän, että matkan vaikeus ei ole sama asia kuin epäonnistuminen. Uskon, että sille mitä tarjoan on aito tarve. Uskon omaan osaamiseeni, tietoihin ja taitoihin. Ajattelen, että en ole vielä löytänyt oikeita asiakkaitani, en ole vielä tavoittanut heitä. Se ei ole epäonnistumista. Se on navigointiongelma. Ja navigointiongelmiin on ratkaisuja!

Miten voi epäonnistua?

Et ole epäonnistunut ennen kuin todella luovutat. Sitä ennen kaikki, jokainen takapakki, jokainen väärä käänne, jokainen "mitä ihmettä ajattelin?!", on vain osa prosessia. Osa matkaasi.

Tutkimus epäonnistumisesta ja oppimisesta tukee tätä: työntekijät ja yrittäjät jotka syventyvät virheisiinsä, pohtivat mikä meni pieleen ja käyttävät sitä ohjaamaan tulevia päätöksiään, osoittavat parempaa ongelmanratkaisua, laadukkaampaa päätöksentekoa ja pienempää todennäköisyyttä tehdä sama virhe uudelleen. Epäonnistuminen, kun sitä käsittelee kunnolla, tekee sinut kirjaimellisesti paremmaksi työssäsi.

Toronton yliopiston tutkijat havaitsivat vuonna 2018, että opiskelijat jotka arvasivat ensin vastaukset ja saivat sitten palautetta (eli joille annettiin lupa epäonnistua), osoittivat korkeampia oppimistuloksia kuin he, jotka pelkästään opettelivat tietoa ulkoa. Epäonnistuminen ei ollut kiertotie. Se oli tie.(1) Kaikki sitä ennen on vain todella loistavaa, ajoittain noloa, kehittymistä.

Jos et lue mitään muuta, niin lue tämä

Yritä. Epäonnistu. Yritä uudelleen. Eikä se ole vain motivaatioklisee, vaan se miten oppiminen toimii, miten kasvu toimii, ja miten mikä tahansa merkityksellinen asia elämässä rakentuu. Epäonnistumiset eivät ole kiertoteitä matkalla. Ne ovat matka.

Et ole epäonnistunut ennen kuin luovutat.

Rakkaudella Inka,
Yhä selvittämässä asioita, yksi kaunis katastrofi kerrallaan.

Kirjoittaja:

Inka Vuorinen, sarjayrittäjä, joka on ollut p.a, asunnoton ja täysin varma siitä, että on löytänyt jotain tärkeää.

Lähteet:

1. Rawle, F., Laliberté, N. & Guadagnolo, D. (2025). An interdisciplinary review of learning through failure in higher education, Educational Review, DOI: 10.1080/00131911.2025.2475829 
2. Lenz, B. (2015). https://www.edutopia.org/blog/failure-essential-learning-bob-lenz
3. Dweck, C. (2006). Mindset: The New Psychology of Success